KOLUMNI
Juha Hänninen, 28.10.2011, 8:31
Kuolema kustannusleikkurina
Kuolema on äärimmäisen kustannustehokas potilashallintajärjestelmä. Kun potilas kuolee, terveydenhuollon kustannuksetkin romahtavat. Nyt kun sairaaloiden keskeinen tehtävä on tehdä säästöjä niitä ylläpitäville kunnille, kuolemista kannattaa suosia.
Joskus aikaisemmin, kun terveydenhuollon tehtäväksi nähtiin tuottaa terveyshyötyä, elämänlaatua ja elämän mitan pidennystä, mitattiin hoitojen kustannushyötyjä. Vertailtiin, millä hinnalla tulee parasta tulosta. Saatettiin jopa katsoa kokonaishyötyä sen sijaan, että oltaisiin ajateltu, että mitä minä tästä hyödyn. Oman klinikan etu ei aina ajanut yhteiskunnallisen hyödyn edelle. Potilaista puhumattakaan.
Vaikka kuolema onkin taloudellisesti edullista terveydenhuollolle, kuoleminen ei ole. Merkittävä osa koko elämänmittaisista sairastamiskuluista tulee viimeisen elinvuoden aikana, ja näistä kuluista suuri osa syntyy nimenomaan akuutista sairaalahoidosta. Eutanasia on tietysti yksi vastaus tähän tuhlailuun, mutta ennen sitä voisi harkita hoidon järkeistämistä.
Koreassa selvitettiin, mitä taloudellista hyötyä on kivun ja muiden vaivojen hoitamisesta kuolevilla syöpäpotilailla kaksi kuukautta ennen kun he kuolevat (Support care cancer 2010). Varsin vakuuttavasti voitiin havaita, että säästöä syntyi kolmannes (33 prosenttia). Säästö syntyi vähentyneistä sairaalapäivistä, päivystyksen vähentyneestä käytöstä ja liian aggressiivisten hoitojen ja tutkimusten vähenemisestä.
Yhdysvalloissa puolestaan tarkasteltiin, onko sairaalan käyttämä rahamäärä suhteessa saatuun hoidon hyötyyn (2008). Havainto oli, ettei hoidon intensifiointi potilaan elämän kulkiessa kohti päätepistettä viime kuukausina ole kustannustehokasta eikä tuota edes potilaan kannalta hyvää hoitoa. Katsauksen päätelmä on, ettei epätoivoinen ylihoitaminen ole hedelmällistä, vaan tarvetta olisi pikemmin palliatiiviselle näkemykselle.
On tietysti kaikille selvää, että kun nyt tehdään kenties liikaa, tekemällä vähemmän kuluisi rahaakin vähemmän. Mutta amerikkalaisen bisnessloganin mukaisesti tulisi tehdä paremmin, ei enemmän. Se luonnollisesti vaatii hieman etukäteissuunnittelua. Minkä tasoista interventiota tarvitaan? JAMAssa julkaistussa artikkelissa esimerkiksi palliatiivisella sairaanhoitajalla yksin ei ollut vaikutusta oirelievitykseen syöpäpotilaiden elämän lopun hoidossa tai kustannuksiin akuuttisairaalan osastolla.
1.11.2011
Kuolema kustannusleikkurina
Kuolema kustannusleikkurina
KOLUMNI
Juha Hänninen, 28.10.2011, 8:31
Kuolema kustannusleikkurina
Kuolema on äärimmäisen kustannustehokas potilashallintajärjestelmä. Kun potilas kuolee, terveydenhuollon kustannuksetkin romahtavat. Nyt kun sairaaloiden keskeinen tehtävä on tehdä säästöjä niitä ylläpitäville kunnille, kuolemista kannattaa suosia.
Joskus aikaisemmin, kun terveydenhuollon tehtäväksi nähtiin tuottaa terveyshyötyä, elämänlaatua ja elämän mitan pidennystä, mitattiin hoitojen kustannushyötyjä. Vertailtiin, millä hinnalla tulee parasta tulosta. Saatettiin jopa katsoa kokonaishyötyä sen sijaan, että oltaisiin ajateltu, että mitä minä tästä hyödyn. Oman klinikan etu ei aina ajanut yhteiskunnallisen hyödyn edelle. Potilaista puhumattakaan.
Vaikka kuolema onkin taloudellisesti edullista terveydenhuollolle, kuoleminen ei ole. Merkittävä osa koko elämänmittaisista sairastamiskuluista tulee viimeisen elinvuoden aikana, ja näistä kuluista suuri osa syntyy nimenomaan akuutista sairaalahoidosta. Eutanasia on tietysti yksi vastaus tähän tuhlailuun, mutta ennen sitä voisi harkita hoidon järkeistämistä.
Koreassa selvitettiin, mitä taloudellista hyötyä on kivun ja muiden vaivojen hoitamisesta kuolevilla syöpäpotilailla kaksi kuukautta ennen kun he kuolevat (Support care cancer 2010). Varsin vakuuttavasti voitiin havaita, että säästöä syntyi kolmannes (33 prosenttia). Säästö syntyi vähentyneistä sairaalapäivistä, päivystyksen vähentyneestä käytöstä ja liian aggressiivisten hoitojen ja tutkimusten vähenemisestä.
Yhdysvalloissa puolestaan tarkasteltiin, onko sairaalan käyttämä rahamäärä suhteessa saatuun hoidon hyötyyn (2008). Havainto oli, ettei hoidon intensifiointi potilaan elämän kulkiessa kohti päätepistettä viime kuukausina ole kustannustehokasta eikä tuota edes potilaan kannalta hyvää hoitoa. Katsauksen päätelmä on, ettei epätoivoinen ylihoitaminen ole hedelmällistä, vaan tarvetta olisi pikemmin palliatiiviselle näkemykselle.
On tietysti kaikille selvää, että kun nyt tehdään kenties liikaa, tekemällä vähemmän kuluisi rahaakin vähemmän. Mutta amerikkalaisen bisnessloganin mukaisesti tulisi tehdä paremmin, ei enemmän. Se luonnollisesti vaatii hieman etukäteissuunnittelua. Minkä tasoista interventiota tarvitaan? JAMAssa julkaistussa artikkelissa esimerkiksi palliatiivisella sairaanhoitajalla yksin ei ollut vaikutusta oirelievitykseen syöpäpotilaiden elämän lopun hoidossa tai kustannuksiin akuuttisairaalan osastolla.
23.9.2011
Suomalaiset uusimman teknologian kärjessä on urbaani legenda
Uutiset
Jukka Lukkari, 14.9.2011, 10:28
Esko Aho: Suomalaiset uusimman teknologian kärjessä on urbaani legenda
Esko Ahon mukaan Suomessa on liikaa lokeroiduttu malliin, jossa yritykset hoitavat omat hommansa ja julkinen sektori omansa.
[Kuva: Antti Mannermaa]
Nokian yhteiskuntasuhteista vastaava johtaja Esko Aho näkee Suomen nykytilanteessa yhtymäkohtia 1970-lukuun, jolloin hän aloitteli poliittista uraansa.
”Silloin Suomessa vastattiin kriisiin siirtymällä teollistamiseen keskittyvästä strategiasta teknologiapolitiikkaan.”
1980-luvulla Suomeen perustettiin Tekes. T&k-rahoja lisättiin runsaasti myös 1990-luvun laman aikana, ja osittain näillä toimilla Suomi pääsi hyvään vauhtiin laman jälkeen.
”Nyt politiikka, jossa panostetaan koulutuksen ja t&k-rahojen lisäämiseen, on tullut tiensä päähän. Niillä keinoilla ei enää saada lisää kilpailukykyä, ja on taas 1970-luvun tapaan kehitettävä jotain uutta.”
Terveydenhuolto on ict:n hyödyntäjänä etana
Ahon mukaan tulevaisuuden voittajia ovat ne, jotka ovat kärjessä uusimman teknologian hyödyntäjinä ja soveltajina.
”Me suomalaiset luulemme olevamme tässä kärjessä, mutta se on urbaani legenda”, Aho suomii.
”Suomen saavutukset eivät toistaiseksi ole todellakaan maailmanluokkaa.”
Pankkipalveluille Aho antaa hyvän arvosanan, mutta esimerkiksi terveydenhuollossa on vielä paljon tehtävää. Aho tuntee alan hyvin toimittuaan vuosia Sitran yliasiamiehenä, johon tehtävään hän siirtyi 2004.
”Silloin pantiin vauhtiin hanke, jossa yritettiin kovasti saada aikaan sähköistä potilastietojärjestelmää. Juuri kuulin, että hanke on edelleen suunnilleen samassa vaiheessa.”
Ahon mukaan Suomessa on liikaa lokeroiduttu malliin, jossa yritykset hoitavat omat hommansa ja julkinen sektori omansa.
Uuden teknologian läpivienti esimerkiksi koulumaailmaan ja terveydenhuoltoon edellyttää yritysten ja julkisen sektorin entistä paljon läheisempää yhteistyötä.
Suomalaiset uusimman teknologian kärjessä on urbaani legenda
Uutiset
Jukka Lukkari, 14.9.2011, 10:28
Esko Aho: Suomalaiset uusimman teknologian kärjessä on urbaani legenda
Esko Ahon mukaan Suomessa on liikaa lokeroiduttu malliin, jossa yritykset hoitavat omat hommansa ja julkinen sektori omansa.
[Kuva: Antti Mannermaa]
Nokian yhteiskuntasuhteista vastaava johtaja Esko Aho näkee Suomen nykytilanteessa yhtymäkohtia 1970-lukuun, jolloin hän aloitteli poliittista uraansa.
”Silloin Suomessa vastattiin kriisiin siirtymällä teollistamiseen keskittyvästä strategiasta teknologiapolitiikkaan.”
1980-luvulla Suomeen perustettiin Tekes. T&k-rahoja lisättiin runsaasti myös 1990-luvun laman aikana, ja osittain näillä toimilla Suomi pääsi hyvään vauhtiin laman jälkeen.
”Nyt politiikka, jossa panostetaan koulutuksen ja t&k-rahojen lisäämiseen, on tullut tiensä päähän. Niillä keinoilla ei enää saada lisää kilpailukykyä, ja on taas 1970-luvun tapaan kehitettävä jotain uutta.”
Terveydenhuolto on ict:n hyödyntäjänä etana
Ahon mukaan tulevaisuuden voittajia ovat ne, jotka ovat kärjessä uusimman teknologian hyödyntäjinä ja soveltajina.
”Me suomalaiset luulemme olevamme tässä kärjessä, mutta se on urbaani legenda”, Aho suomii.
”Suomen saavutukset eivät toistaiseksi ole todellakaan maailmanluokkaa.”
Pankkipalveluille Aho antaa hyvän arvosanan, mutta esimerkiksi terveydenhuollossa on vielä paljon tehtävää. Aho tuntee alan hyvin toimittuaan vuosia Sitran yliasiamiehenä, johon tehtävään hän siirtyi 2004.
”Silloin pantiin vauhtiin hanke, jossa yritettiin kovasti saada aikaan sähköistä potilastietojärjestelmää. Juuri kuulin, että hanke on edelleen suunnilleen samassa vaiheessa.”
Ahon mukaan Suomessa on liikaa lokeroiduttu malliin, jossa yritykset hoitavat omat hommansa ja julkinen sektori omansa.
Uuden teknologian läpivienti esimerkiksi koulumaailmaan ja terveydenhuoltoon edellyttää yritysten ja julkisen sektorin entistä paljon läheisempää yhteistyötä.
31.8.2011
Hengellinen häpeä ja kelpaamattomuuden tunne voivat käydä rankaksi
Häpeä on tunne joka voi syvälle juurtuessaan vaikuttaa voimakkaasti ihmisen hyvinvointiin ja minuuteen. Itä-Suomen yliopiston käytännöllisen teologian professori Paavo Kettunen on tutkinut suomalaisten hengellisen häpeän ilmentymistä, kesän 2011 kynnyksellä tutkimuksesta julkaistiin kirja "Kätketty ja vaiettu - suomalainen hengellinen häpeä" (Kirjapaja).
– Häpeässä keskeisin kysymys ihmisen sisimmässä on, "kelpaanko minä".
Ja häpeän vastaus siihen on, "et kelpaa, et ole riittävä, et ole kyllin arvokas". Häpeässä keskeistä on ihmistä mitätöivä, minuutta raastava tunne, Kettunen kuvailee.Keskustelussa Kettusen kanssa nousee esiin uskonyhteisön merkitys häpeäidentiteetin omaksuneelle, niin hyvässä kuin pahassakin. Hän näkee armollisen yhteisön voivan auttaa häpeästä kärsivää, mutta usein tällainen henkilö kuitenkin hakeutuu tiukkoja normeja edustaviin yhteisöihin.
– Silloin ihminen saattaa kokea omakseen tällaisen uskonnollisen yhteisön joka on ankara, autoritäärinen ja moittiva. Sitä kautta hän saa ikään kuin tyydytystä sisäiselle kaipuulleen.Kristillisen kirkon peruspilaireihin kuuluvat armo ja anteeksianto.
Kettunen kuitenkin haluaisi, että anteeksiantoa ei tarjottaisi avuksi häpeästä kärsiville ihmisille.
– Tämä tuntuu olevan monilla kirkon työntekijöilläkin kadoksissa. Jos häpeävä ihminen pyytää "saanko anteeksi", kysymys tarkoittaa ennemminkin "saanko anteeksi että olen olemassa". Anteeksiantamus häpeään tarkoittaa "saat anteeksi että olet olemassa", mikä tekee häpeästä kärsivän elämäntilanteen yleensä vielä huonommaksi, Kettunen huomauttaa.Armossa ihmisen pitäisi kokea olevansa aina kelpaava.
– Silloin kun minä koen itseni kelpaamattomaksi, niin kelpaamattomanakin minä olen kelpaava. Ilman että minulta vaaditaan mitään suorituksia tai tekemisiä. Siitä on kysymys armossa.
25.3.2011
Suur-Helsinki suitsii sekakäyttöä - Uutisarkisto - ;Mediuutiset
HUUMEET
Ilkka Jauhiainen, 9:44
Suur-Helsinki suitsii sekakäyttöä
Pääkaupunkiseudun kunnat kiristävät yleisesti väärin käytettyjen lääkeaineiden määräämistä.
– A-klinikat odottavat ohjeistusta ja ottavat sen mahdollisesti käyttöönsä, sanoo A-klinikkasäätiön ylilääkäri Pekka Heinälä.
Helsingin terveyskeskus rajoitti jo muutama vuosi sitten yleisimmin väärin käytettyjen lääkkeiden määräämistä.
Koko maassa benstodiatsepiinien euromääräinen myynti apteekkeihin on laskenut kymmenessä vuodessa kolmanneksen. Suurimmillaan myynti oli vuosikymmen puolessa välissä. Joidenkin bentsodiatsepiinien myynti on pysynyt ennallaan tai jopa kasvanut. Kehitykseen on saattanut vaikuttaa niiden suosio katukaupassa.
Tällaisia lääkkeitä ovat kahden milligramman Xanor 100 tabletin pakkauksissa, 15 milligramman Dormicum sekä katukaupan halutuimpiin kuuluva 100 tabletin pakkaus 10 milligramman Diapamia. Kymmenen milligramman Diapam on saanut värinsä vuoksi lempinimen Sininen enkeli.
Oikeaa käyttöä ei saa unohtaa
Heinälä ei lähtisi tekemään liian jyrkkiä rajauksia lääkkeiden määräämisessä.
– Osa potilaista, esimerkiksi vaikeasti ahdistuneet ja vakavista alkoholin vierotusoireista kärsivät, tarvitsevat näitä lääkkeitä lyhytaikaisesti. He saattavat jäädä ilman, jos suhteellisen löyhästä käytännöstä siirrytään liian tiukkaan ilman tapauskohtaista harkintaa, sanoo Heinälä.
Yksi syy rauhoittavien lääkkeiden rajoittamiseen on niiden terveysasemille tuoma häiriö.
– Meillä yksi lääkäri kirjoitti rauhoittavia vankilasta vapautuneelle ja heti oli hänen ovensa takana jonoa, sanoo Vallilan terveysaseman ylilääkäri Kati Kobler.
Helsingin kaupunki tiukensi rauhoittavien lääkkeiden määräämistä jo muutama vuosi sitten.
Koblerin mukaan yksityispuolelta löytyy lääkäreitä, jotka ovat valmiita kirjoittamaan rauhoittavia lääkkeitä.
– Kun yksi tällainen lääkäri lopetti toimintansa, kävi hänen potilaansa vaatimassa meiltä reseptien uusimista. Emme niin tehneet. Näille potilaille ei kelpaa adekvaatti hoito, vaan he vaativat aivan toisia lääkkeitä, sanoo Kobler.
”Xanor napsahti samontein”
Viime vuonna yksityislääkärit olivat Valviran valvonta-asioissa yliedustettuina. 111 tapauksesta 31 koski yksityislääkäreitä. Mukana oli koko terveydenhuolto aina erikoissairaanhoidosta vankien terveydenhuoltoon.
Netissä nimimerkki XXX-Men kehuu omaa lääkäriään vuolaasti.
”Yksityiseltä irtoo oikeet lääkkeet vaivoihin ilman nurinoita. Mä ainaki sanoin et ahistaa vitusti ja xanori napsahti samontein. Sitte me ollaan sovittu semmonen systeemi et voin s-postin kautta olla siihen yhteydessä jos halutaan keskustella lääkityksestä. Eli annostuksen nostosta/vaihdoista. Tällä hetkellä saan 30-50 päivän välein 400 santtua.”
Sekakäyttäjissä on aggressiivisia kriminaaleja, jotka uhkailevat sumeilematta lääkäriä. Vain hyvin harva kirjoittaa bentsodiatsepiinireseptejä ahneudesta.
– Osa lääkäreistä on kiristyksen uhreja, sanoo Heinälä.
Joissakin tapauksissa huolestuneet lääkärit ovat itse pyytäneet Valviraa rajoittamaan heidän reseptin kirjoitusoikeuksiaan.
– Tällöin lääkäri voi ilmoittaa hankalalle potilaalle, ettei voi tehdä mitään, koska Valvira on näin päättänyt, sanoo lääkintöneuvos Liisa Toppila Valviran valvontaosastolta.
Valvira auttaa viemään oikeudet
Valvira suosittelee menettelyä kiipeliin joutuneille lääkäreille. Lääkäri voi pyytää lääkemääräämisoikeuksiensa rajaamista määräajaksi. Tällöin oikeudet palautuvat takaisin automaattisesti. Jos Valvira vie oikeudet omien selvitystensä perusteella, on lääkärin todistettava viranomaisille parantaneensa tapansa ennen kuin oikeudet palautetaan.
Lääkäreiden vaivana ovat myös uudet yhdisteet ja omien cocktailien käyttö.
”Eilen illalla meni 5ml:n pumpullinen, joka sisälsi: 2,5 x 0,4 temgesic+15 mg dormicum + 10 mg zolpideemi+1 mg sirkka. Olo oli vitun hyvä kun polttelin röökii nousuissa, sit horjuin sänkyyn juomaan kokista--> seuraava muistikuva: heräsin aamuyöstä kokikset kaatuneina päälle, luulin kusseeni housuun. Sit olin nukkunu käteni päällä ja olkapää vieläki vitun kipee...”, kertoo käyttäjä netissa.
– Eksoottisin tapaus oli sellainen, että potilas kertoi tehneensä omatekoista gammaa kokolattiamaton liiman poistoaineesta, kertoo MedOnen Hyvinkään terveyskeskuspäivystyksessä työskentelevä lääkäri Hiski Sten.
Kotikemisti tekee omat liemet
Jotkut käyttävät erottelevat bensalla lääkkeistä vaikuttavia aineita, jotka he voivat sitten sitten ottaa suonensisäisesti tai kuivatuksen jälkeen nenän kautta.
Itse kokattujen aineiden lisäksi lääkärit ja poliisi joutuvat entistä useammin tekemisiin MPDV:n ja MCPP:n kaltaisten designhuumeiden kanssa.
– Pelin henki on se, että huumausaineiksi tai lääkkeiksi luokiteltujen aineiden molekyylirakennetta muunnellaan niin, ettei kyseessä ole virallisen luokituksen mukaan enää huume tai lääke. Meneillään on rikollisten ja lainsäädännön kilpajuoksu, sanoo Helsingin poliisin rikoskomisario Raimo Paakkala.
Myrkytystilanteissa potilaat eivät usein itsekään tiedä mitä aineita he ovat käyttäneet.
– Osa ei halua kertoa, mitä aineita he ovat käyttäneet. Perinteiset huumeet ja väärin käytetyt lääkkeet näkyvät testeissä ja niihin on vasta-aineita. Uusiin aineisiin ei, sanoo Haartmanin sairaalan päivystyspoliklinikan osastonlääkäri Jani Mononen.
Sekopäistä puuhaa
12.3.2011
Suomi hylkii vanhuksiaan, Kolumnit ,Paikallisuutiset, Uusimaa
Suomi hylkii vanhuksiaan
12.03.2011 8:00
Suomalaiset ovat terveempiä, aktiivisempia ja elävät kauemmin kuin koskaan aikaisemmin. Silti me kaikki vanhenemme joka päivä ja tarvitsemme jossain vaiheessa arkeen myös ulkopuolista apua. Iäkkäiden määrän kasvu merkitsee apua tarvitsevien määrä kasvua.
Hyvinvointivaltiossa iän tai vammaisuuden vuoksi apua tarvitsevien asemaa ei kuitenkaan ole kohennettu. Äänestäjinä he ovat poliittisesti merkityksettömiä. Uutisoinnin perusteella tuotantoeläinten hyvinvointia säädellään ja valvotaan paremmin kuin apua tarvitsevien vanhusten.
Lieneekö uudesta laista apua, kun kunnat eivät tunne nykyistenkään lakien velvoitteita?”
Viranomaiset luulevat, että annettuja suosituksia noudatetaan, kuntien terveydenhuollon päätöksissä suositukset ovat kevyitä papereita.
Suositukset näyttävät olevan yhtä velvoittavia kuin elintarvikevalvonnan ohjeet, jotka takaavat, että lihapullat ovat terveellisiä, vaikka niissä ei lihaa olisikaan. Vanhusten palveluissa noudatetaan samaa ajattelua, kuntotarkastus saatetaan tehdä, mutta sen tulokset eivät ole velvoittavia eivätkä johda toimenpiteisiin.
Valvovan viraston, Valviran, selvitys vanhustenhuollon tilasta osoitti, että yksityisten tarjoamat vanhusten palvelut ovat laadukkaampia kuin kuntien. Niissä on enemmän ja ammattitaitoisempaa henkilökuntaa kuin julkisella sektorilla.
Syykin on aivan ilmeinen. Yksityisten hoitolaitosten toiminta on tiukasti luvanvaraista ja tarkemmin valvottua kuin kuntien toiminta. Kustannukset ovat suunnilleen samat, mutta yksityisten palveluiden ostaminen on mahdollista vain varakkaammille.
Rahat viedään kaikilta, mutta eriarvoisuuden poistamiseksi kuntien palvelusetelit olisivat paikallaan.
Koska kunnat eivät noudata annettuja ohjeita, on päätetty tehdä laki vanhusten oikeuksista palveluihin. Lieneekö uudesta laista apua, kun kunnat eivät tunne nykyistenkään lakien velvoitteita esimerkiksi vammaisten oikeuksista.
Kuntien omavaltaiset tulkinnat pystytään murtamaan vain valitusten ja oikeudenkäyntien avulla. Silläkö vanhusten ja vammaisten pitäisi kuntien päättäjiä pelotella?
Vanhusten makuuttamisesta laitoksissa ja sairaaloissa on päätetty luopua ja kodinomaista asumista tukea. Tavoitteena on, että yli 90 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä hoidetaan kodinomaisissa oloissa.
Mutta mihin päätökset laitosten lopettamisesta johtavat, kun nytkään ei ole tarjolla riittävästi kohtuuhintaisia hoitopaikkoja eikä kodeissa asuville tarvittavaa apua.
Kun kunnat eivät pysty huolehtimaan nykyisistä vanhuksista, miten ne voivat selviytyä tulevista? On sikamaista ajatella, että ikänsä veroja maksaneiden ihmisten elämän ehtoovuodet jätetään omaishoitajien varaan.
Suomalaisessa kulttuurissa ikä ei tuo arvostusta eikä ikääntyneiden avuntarvetta poliittisessa päätöksenteossa juuri huomioida.
Hyvä ystäväni, Helsinki Mission johtaja Olli Valtonen, muistuttaa aina, että yksinäisyys kolottaa vanhusta yhtä kipeästi kuin reumakin.
Yksinäisyys on Suomessa 350000 vanhuksen päivittäisenä kipuna. Parinkymmenen vuoden kuluttua yksinäisiä on jo yli puoli miljoonaa, mutta sosiaali- ja terveysvirastosta ei saa lääkettä yksinäisyyteen, josta myös ikääntyvät omaishoitajat usein kärsivät.
Minulle ei tuota vaikeuksia päättää, minne rahaa pitäisi ohjata, kun valtion ja kuntien taloutta tervehdytetään.
Annetaan sitä vanhuksille ja lapsiperheille leikkaamalla elinkeino- ja maataloustukia sekä kulttuurin, urheilun ja muiden hyvää tarkoittavien terveiden ihmisten harrastusten avustuksia.
Johannes Koroma
Kirjoittaja on työtä tekevä eläkeläinen.
Keskustelua aiheesta
Keskustelupalstalle ei voi toistaiseksi jättää uusia viestejä perjantain klo 16:n ja maanantain klo 8:n välisenä aikana.
Suomen hallitus sekä kansansaedustajat eivät todellakaan arvosta suomalaisia vanhuksia ja syvältä riipasee, kun olen saanut nähdä miten vanhuksiamme tänään hoidetaan. Isäni 0n 87-vuotias sotaveteraani ja olen saanut todeta vanhusten todellisuuden. Luojalle kiitos, että isäni pystyy ja saa mennä ulkoilemaan yksin eli ylellisyys, joka tuhansilta vanhustentaloissa asuvilta vanhuksilta puuttuu. Liian vähän henkilökuntaa ja meillä on 370000 työtöntä. Minusta ihmisellä ei tarvitse olla terveydenalan koulutusta, että pystyisi viemään vanhuksia ulos ja keskustella heidän kanssaan tavallisista päivän asioista. Terveellä talonpoikaisjärjellä varastettu vanhusta kunnioittavalla asenteella pärjää eli olla ihmisenä ihmiselle. Kunnille pitää asettaa tuntuvat sanktiot, elleivät palkkaa lisää henkilökuntaa vanhustenhoitoon, sekä asenteiden on muututtava, asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen. Suomalaiset vanhukset sekä suomalaiset ylipäätänsä ykkösasiaksi yhteiskunnassamme. Vanhuksemme ovat rakentaneet tämän ns. hyvinvointiyhteiskuntamme, jota tosin on ajettu alas sellaista vauhtia, että tavallisista ihmistä hirvittää. Ollaan niin humanitäärisiä, että rahat eivät enää riitä suomalaisiin. Aivan väärä suunta. Suomalaiset huolehtikaamme toinen toisistamme, jos emme sitä tee sitä ei tee kukaan muukaan. Hyvää kevättä kaikille kattellaan ja fundeerataan.
12/03/2011 10:29 am, Vapaaehtoistyötä tekevä 60+ työtön nainen